Riihimäen varuskunnan upseerikerho       
Etusivu
Tilojen esittely
Kerhoravintola
Historiaa
Varuskunnan historia
Upseerikerhon historia
Tilaisuudet
Tiedotteet
Yhdistyksen säännöt
Hallitus
Jäseneksi
Linkit

RIIHIMÄEN VARUSKUNNAN HISTORIA

Suomen merkitys Venäjän sotilaallisissa suunnitelmissa kasvoi 1900-luvun alussa ja Venäjä keskitti uusia joukkoja Etelä-Suomeen. Riihimäen valinta varuskuntapaikkakunnaksi oli osa Venäjän puolustusjärjestelyjä Suomessa ennen ensimmäistä maailmansotaa. Riihimäen varuskunta perustettiin Pietarin–Helsingin rautatien suojaksi.

Päätös Riihimäen, Tammisaaren, Lahden, Kouvolan ja Korian varuskuntien perustamisesta tehtiin joulukuussa 1908. Joukkojen sijoittaminen uusille paikkakunnille ei kuitenkaan onnistunut hetkessä. Varuskuntapaikkakunta Riihimäestä tuli marraskuun 26. päivänä 1909, jolloin noin 200 sotilaan vahvuinen osasto siirrettiin asemakylään Vaasasta. Varuskunnan ensimmäiset kasarmit sijaitsivat rautatieaseman lähistöllä.

Riihimäelle määrätyt venäläinen jalkaväkirykmentti ja tykistöpatteri tarvitsivat kymmeniä uusia rakennuksia. Rautatieaseman koillispuolelta löytyi sopiva alue, joka sijoittui itään ja pohjoiseen menevien ratojen väliin. Venäläisten aluksi ostama noin 42 hehtaarin maa-alue ei ollut riittävä, minkä vuoksi maata pakkolunastettiin lisää 17 hehtaaria. Paikkaa ei valittu sattumalta, sillä kasarmialueen eteläosaan sijoitetulla tykistöpatterilla voitiin ampua molemmille rataosuuksille sekä tarvittaessa myös Riihimäen asemalle.

Rakennustyöt aloitettiin pääasiassa alueen pohjoisosasta syyskuun alussa 1910. Töiden edistyessä jatkettiin kohti eteläosaa, jonne viimeiset rakennukset valmistuivat ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä. Kaiken kaikkiaan venäläiset rakensivat alueelle yhteensä noin sata erilaista rakennusta, kaivoa, likakaivoa ja käymälää.


Ensimmäinen varuskuntaan sijoitettu joukko oli 10.Suomenmaalainen Tarkk'ampujarykmentti komentajanaan eversti Feodor Znamenski. Varuskunnan viestiperinteet aloitti venäläisen armeijakunnan radioasema, joka sijoitettiin Riihimäelle syksyllä 1915. Vuonna 1917 varuskunnassa oli lähes yhtä paljon venäläissotilaita (noin 4 000) kuin silloisessa Riihimäen taajamassa asukkaita.

Vuoden 1917 levottomuuksissa Riihimäen varuskunnan venäläiset esiintyivät rauhallisesti eivätkä syyllistyneet muualla maassa tapahtuneisiin rikoksiin. Ennen vuoden 1918 sisällissodan alkua suurin osa sotilaista oli jo poistunut Riihimäeltä. Sodan alkaessa varuskunta julistautui puolueettomaksi. Venäläiset luovuttivat kasarmialueen maaliskuun loppuun mennessä Riihimäen punakaartille. Saksalaiset valtasivat Riihimäen huhtikuun 22. päivänä 1918 ja jäivät Riihimäen varuskuntajoukoiksi kesäkuun alkupuolelle saakka.

Sodan jälkiselvittelyt muodostavat synkimmän vaiheen varuskunnan historiassa. Hämeen lääni oli surmattujen määrissä mitattuna Suomen pahinta aluetta punaisen vallan aikana, eikä tilanne muuttunut valkoisten voittoa seuranneina viikkoina. Punaisten valtakausi Riihimäellä ja Hausjärvellä oli varsin rauhallinen ennen huhtikuun tapahtumia. Mutta ennen poistumistaan Riihimäeltä punaiset ampuivat kymmenkunta vankia kasarmirakennuksessa 18. Valkoiset puolestaan ampuivat Riihimäellä ja Hausjärvellä yhteensä 141 punaista, joista suurimman osan kasarmialueella.

Toukokuussa kasarmit muuttuivat sotavankileiriksi. Muutamassa viikossa pääasiassa rakennuksiin 17 ja 18 sijoitettiin peräti 8 500 punavankia. Riihimäen varuskunnassa oli maan kuudenneksi suurin punavankileiri. Vaikka olot leirissä olivat kaikkea muuta kuin inhimilliset, Riihimäen leiri ei kuulunut huonomaineisimpien joukkoon. Siitä huolimatta siellä kuoli yli 1000 henkilöä vuoden 1918 loppuun mennessä.

Toukokuun 23. päivänä Riihimäelle siirrettiin vankien vartiointiin V Etelä-Pohjanmaan Rykmentti, joka on itsenäisen Suomen puolustuslaitoksen ensimmäinen joukko-osasto Riihimäen varuskunnassa. Rykmentti muutettiin kesällä Riihimäen Vartiopataljoonaksi, joka sitten lakkautettiin lokakuussa vankileirin muuttuessa pakkotyölaitokseksi ja siirtyessä siviiliviranomaisten haltuun.

Puolustusvoimien joukkojen ryhmittäminen tarkoituksenmukaisesti ei ollut helppo tehtävä vuosina 1918-1921. Aluksi tehtävää vaikeutti suuri määrä punavankeja, joita säilytettiin pääasiassa entisillä venäläisten rakentamilla kasarmialueilla. Toisaalta uudet joukko-osastot sijoitettiin paikkakunnille, joissa olivat jo valmiit kasarmit. Varsinkin vuonna 1918 Riihimäen varuskunta toimi uusien joukko-osastojen lyhytaikaisena ja pelkästään tilapäisenä sijoituspaikkana. Sekä Vuoristoprikaatin Esikunta ja Kaartin Jääkäripataljoona että Porin Jalkaväkirykmentti n:o 2 olivat majoitettuna varuskuntaan muutamaksi kuukaudeksi.

Kasarmialue oli siviilihallinnon alaisuudessa noin puoli vuotta. Huhtikuussa 1919 varuskuntajoukoksi perustettiin Armeijan Vakinainen Hevossairaala, joka sijoittui Etukasarmille. Tarton rauhansopimuksen jälkeen sotilaspoliittinen tilanne rauhoittui, ja puolustusvoimien organisaatiota uudistettiin. Hevossairaalan toiminta lakkautettiin, ja divisioonien tiedonantovälinekomppaniat koottiin vuoden 1920 joulukuussa Riihimäelle Kenttälennätinpataljoonaksi.

Seuraavan vuoden alussa Riihimäestä tuli myös tykistövaruskunta, kun Kenttätykistörykmentti 3 siirtyi kokonaisuudessaan Lappeenrannasta Riihimäelle. Pitkä ja kapea kasarmialue jaettiin siten, että Kenttätykistörykmentti 3 sijoittui Takakasarmille ja Kenttälennätinpataljoona, jonka nimi muutettiin vuonna 1930 Viestipataljoona 2:ksi, Etukasarmille. Vuonna 1922 varuskuntaan sijoitettiin lisäksi Asevarikko 1:n Ammusvarasto, joka sijaitsi aluksi varuskuntakirkossa. Vuonna 1931 varuskuntaan muutti Hämeenlinnassa jo vuonna 1922 toimintansa aloittanut Armeijan Pukimo (myöh. Valtion Pukutehdas). Tarkoituksenmukaiset tilat Armeijan Pukimo sai SAKO:n konepajarakennuksesta.

1920- ja 30-luvuilla Riihimäen varuskunnassa elettiin pääasiassa niissä rakennuksissa, jotka oli rakennettu venäläiselle sotaväelle. Rakennuksissa ei aluksi ollut vesijohtoa, pesuhuoneita eikä kunnon käymälöitä. Kenttälennätinpataljoonan pääosa oli majoitettuna rakennukseen 1, jonka majoitusvahvuus oli suurimmillaan 500 miestä. Luokkia ja voimistelusaleja ei ollut, joten opetus- ja liikuntatiloina käytettiin majoitustupia, käytäviä ja pataljoonan ruokalaa. Kenttätykistörykmentin kahdeksan patteria ja aliupseerikurssi olivat majoittuneena rakennukseen 18. Tilanpuutteen vuoksi rykmentin yksi patteristo siirrettiin Mikkeliin vuonna 1922.

Puolustusvalmistelujen painopiste oli 1930-luvun alussa Kaakkois-Suomessa. Kaikki viestijoukot päätettiin keskittää päätoiminta-alueen Karjalan kannaksen suuntaan Viipuriin ja muodostaa niistä yksi suuri viestipataljoona. Perustaminen toteutettiin vaiheittain keväällä 1934, ja Viestipataljoona 2:n siirryttyä Viipuriin Riihimäki oli yksinomaan tykistövaruskunta talvisodan alkuun saakka.

Talvisodan aikana varuskunnassa toimi Viestikoulutuskeskus, Jalkaväen Koulutuskeskus ja ilmapuolustusjoukkoja. Välirauhan aikana kasarmialueelle sijoitettiin sittemmin ensimmäisen Mannerheim-ristin ritarin eversti Ernst Ruben Laguksen komentaman Jääkäriprikaatin joukkoja. Jatkosodan aikana varuskunnassa oli ensin Jalkaväen Koulutuskeskus ja sen jälkeen Tykistön Koulutuskeskus.

Syksyllä 1944 aloitettiin sodan ajan joukkojen kotiuttaminen ja puolustusvoimien uuden rauhan ajan organisaation muodostaminen. Joulukuun alussa annettiin määräys Viestirykmentin perustamisesta uudelleen sijoituspaikkanaan Riihimäki. Viestirykmentin toiminnan Riihimäen varuskunnassa katsotaan alkaneen 4.12.1944. Seuraavan vuoden kesään mennessä varuskuntaan muodostettiin myös Kenttätykistörykmentti 4, joka sijoitettiin Takakasarmille. Samanaikaisesti varuskunnassa oli majoitettuna vielä Ilmatorjuntarykmentti 2:n yksi patteristo. Varuskunnassa oli niin ahdasta, että esimerkiksi osa henkilökunnasta majoittui omiin työhuoneisiinsa, koska muita asuntoja ei ollut.

Vuonna 1947 Viestirykmentti ja Kenttätykistörykmentti 4 vaihtoivat osittain majoitusalueita. Ilmatorjuntapatteristo siirrettiin pois Riihimäeltä vuonna 1948, mutta majoitustilannetta tämä ei helpottanut, koska sen tilalle muutti Viestikoulu Hämeenlinnasta. Organisaatiomuutosten ja joukkojen siirtojen myötä pahin tilanahtaus varuskunnassa alkoi helpottaa vasta 1950-luvulla, jolloin toteutettiin myös huomattava uudisrakennusohjelma.

Tykistöjoukkojen historia Riihimäen varuskunnassa päättyi vuonna 1959 Karjalan Prikaatin Patteristoksi muuttuneen joukko-osaston siirtyessä Ouluun. Samana vuonna Riihimäelle sijoitettiin Helsingissä ja Kirkkonummella toiminut Sähköteknillinen Koulu.

Viesti- ja sähköteknillisen alan huolto- ja korjaustoiminnan kehittämiseksi varuskuntaan perustettiin kesäkuussa 1960 Viestikeskuskorjaamo. Sen rungon muodostivat Viestivarikosta Lylystä irroitettu korjaamo-osasto, Viestirykmentin viestivälinekorjaamo ja Sähköteknillisen Koulun tutkakorjaamo. Korjaamon nimi muuttui Elektroniikkakeskuskorjaamoksi vuoden 1993 alussa ja Elektroniikkalaitokseksi vuoden 2003 alussa.

Syyskuun alussa 1985 astui voimaan maavoimien rauhan ajan koulutusorganisaation uudistus Riihimäen varuskunnassa. Tällöin Viestirykmenttiin muodostettiin Etelä-Suomen Viestipataljoona. Samalla Viestikoulu ja Sähköteknillinen Koulu siirrettiin rykmentin alaisuuteen. Sotakoulut yhdistettiin vuoden 2003 alussa Viesti- ja Sähkötekniseksi Kouluksi.

Viimeisin vaihe varuskunnan kehityksessä tapahtui vuonna 1999, jolloin ns. Oravan kiinteistön peruskorjauksen valmistuttua sinne muutti Espoosta Puolustusvoimien Teknillisen Tutkimuslaitoksen Elektroniikka- ja Informaatiotekniikkaosasto. Tällä hetkellä varuskunnassa on siis kolme joukko-osastoa ja Puolustushallinnon Rakennuslaitoksen Riihimäen palvelupiste. Viestirykmentti on viestiaselajin tärkein koulutuskeskus, Elektroniikkalaitos huoltaa sekä tuottaa elektroniikka-alan materiaalia ja Teknillisen tutkimuslaitoksen Riihimäen osasto vastaa alansa teknologian tutkimuksesta ja kehityksestä. Vuoden 2000 alusta varuskunta on ollut Riihimäen toiseksi suurin työnantaja, jonka palveluksessa on lähes 600 henkilöä.

Venäläisten 1910-luvun alkupuoliskolla rakentamat punatiilirakennukset hallitsevat yhä nykyisen Riihimäen varuskunnan kasarmiympäristöä. Suurin osa rakennuksista on edelleen käytössä, ja vain neljä tiilirakennusta on purettu alueelta. Osa rakennuksista on jopa säilynyt alkuperäistä vastaavassa toiminnassa.


Lähde:
Jari Lehtoväre: Riihimäen varuskunnan historia osa 1 1909-1939, Hämeenlinna 2001, Karisto Oy.
Riihimäen varuskunnan upseerikerho,
Varuskunta rak 40, 11310 RIIHIMÄKI
Puhelin: 040 716 8496
Email: mira.mikkola ät lounaskafe.fi

Copyright Sofus Oy 2004